lainsäädäntö

Bryssel – Merkittäviä eroja Ongelmapelaamisen seurannassa Euroopassa – uusi tutkimus

A:n mukaan on merkittäviä eroja siinä, miten Euroopan maat valvovat ja raportoivat ongelmapelaamisesta uusi tutkimus julkaisija City, University of London.

Tutkimuksessa havaittiin, että vain 12 maassa on säännöllisiä kansallisia tutkimuksia ongelmapelaamisen esiintyvyydestä, ja näissä tutkimuksissa käytetyissä mittausvälineissä ja menetelmissä on merkittäviä eroja. Tutkimuksessa todettiin, että rahapelaamisen ongelmatasot Euroopan maissa vaihtelevat 0.3–6.4 prosentin välillä aikuisväestöstä, mutta merkittävät erot kansallisissa tutkimusmenetelmissä, seulontatyökaluissa, tutkimusten ajoituksessa ja kohde-ikäryhmissä vaikeuttavat järkevää vertailua maiden välillä.

Yleiseurooppalaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin 20 Euroopan maan[1] seuranta- ja raportointikehyksiä, jotka kattavat kaudet 2015–2020, ja arvioitiin kansallisia lähestymistapoja rahapeliongelmien mittaamiseen ja raportointiin, mukaan lukien asiaankuuluvat tutkimustutkimukset ja ongelman mittaamiseen käytetyt seulontatyökalut. uhkapelaamista ja koonnut raportoidut rahapeliongelmatasot. Tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin myös rahapeleihin sitoutumistasoja, todetaan, että yleisempi lähestymistapa ongelmapelaamisen seurantaan ja raportointiin auttaisi parantamaan käsitystä ongelmapelaamisesta ja sen esiintyvyydestä Euroopassa.

Tutkimuksen tilasi European Gaming and Betting Association (EGBA) osana EGBA:n sitoumusta edistää online-uhkapelikäyttäytymistä koskevaa tutkimusta ja ymmärrystä Euroopassa. Tältä osin EGBA toivoo, että tutkimus ja sen tulokset auttavat ymmärtämään paremmin ongelmapelaamista ja tukevat avointa ja osallistavaa vuoropuhelua muiden sidosryhmien kanssa parhaista käytännöistä, edistävät yhteisiä käsityksiä ongelmapelaamisesta ja sen esiintyvyydestä sekä tukevat tehokasta ja näyttöä. -pohjaisia ​​lähestymistapoja rahapeleihin liittyvien haittojen vähentämiseksi. 

Maarten Haijer, EGBA:n pääsihteeri, sanoi: "Jäsenemme ovat täysin sitoutuneet edistämään vahvempaa turvallisemman pelaamisen kulttuuria Euroopassa, ja tällä tutkimuksella pyrimme myötävaikuttamaan ongelmapelaamisen ja sen yleisyyden ymmärtämiseen Euroopassa. Tutkimuksesta erottuvat selvästi merkittävät erot tavassa, jolla ongelmapelaamista seurataan ja raportoidaan Euroopassa. Siirtyminen kohti yleisempää ja säännöllisempää rahapeliongelman seuranta- ja raportointikehystä hyödyttäisi kaikkia rahapelialan sidosryhmiä ja tukisi tehokkaampia ja näyttöön perustuvia ehkäisypolitiikkoja. 

Tärkeimmät havainnot tutkimuksesta:

• 12 maassa[2] on säännöllisiä, järjestelmällisiä, kansallisia tutkimuksia rahapeleihin sitoutumisesta ja rahapelaamisen esiintyvyydestä. Yleisimmät tutkimukset tehdään neljännesvuosittain ja pisin väli on 5 vuotta.
• Valtakunnallisia tutkimuksia toteutetaan eri menetelmin. Uhkapelien esiintyvyystutkimuksia tai väestöpohjaisia ​​uhkapelitutkimuksia käytetään seitsemässä maassa, kun taas terveyskyselyt ovat suosituin väline kolmessa maassa.
• Tutkittujen ikähaarukka vaihtelee maittain. "Aikuisten" kyselyyn osallistumisen vähimmäisikä vaihtelee 15-18 vuoden välillä. Tutkimukseen osallistumisen enimmäisikä vaihtelee 64-75 vuoden välillä, ja joissakin maissa ei ole yläikärajaa.
• Kolme maata arvioi ongelmapelaamisen esiintyvyyden viittaamalla itsensä ulkopuolelle jättäneiden pelaajien määrään.
• Rahapelaamisen ongelmatasot on arvioitu kyselyistä käyttämällä erilaisia ​​seulontatyökaluja. Neljä maata käyttää useampaa kuin yhtä seulontatyökalua viitaten samaan tutkimukseen. Yleisin seulontatyökalu on PGSI, ja se on otettu käyttöön 4 maassa.
• Ongelmapelaaminen määritellään tyypillisesti joko IDC-10- tai DSM-kriteereillä tai molemmilla.
• Uhkapelitoiminta vaihtelee 32.9 prosentista 80 prosenttiin tarkastettujen maiden väestöstä.
• Raportoidut rahapeliongelmat vaihtelevat 0.3 prosentista 6.4 prosenttiin tarkasteluissa maissa. Tutkimusmenetelmien, seulontatyökalujen, tutkimusten ajoituksen ja kohde-ikäryhmien erot vaikeuttavat järkevää vertailua maiden välillä.